Ihana päivä!

Yleensä mun aamu alkaa aina isolla kupilla kahvia, mutta tänä aamuna join sen sijaan tosi hyvänmakuista detox teetä ja söin aamupalaksi pari palaa kauraleipää ja Skyr-rahkaa. Aurinkokin näytti olevan esillä. En malta odottaa, että kesä ja lämpimät päivät on täällä :)

Eilen oli kyllä tosi huippu päivä, nimittäin musta otettiin mallikuvia moottoripyörän kanssa, Se oli mahtava kokemus, ja varmasti haluan tehdä jatkossa niitä lisää. En koskaan ole pitänyt itsenäni mallina, mutta siinä sen näkee, ei välttämättä tarvii olla mallinmitoissa, että lähtee tekemään uusia juttuja. Rohkeasti vain kokeilee omia siipiään. Tykkään uusista haasteista ja elämä on täynnä mahdollisuuksia, kun tarttuu niistä kiinni. Olen pienestä pitäen tykännyt esintyä, mutta jollain tavalla se, että pääsin toteuttamaan suurimman unelmani, matkustaa Los Angelesiin, antoi mulle vaan lisää varmuutta siihen, että esiintyminen on se mun juttu.

Viime viikonloppuna osallistuin laulukilapiluihin Parolassa ja pääsin jatkoon, Laulajia oli jonkin verran ja tosi hyviä laulajia siellä oli. Jännitin, pääsenköhän jatkon, sillä taso oli aika kova. Hetken kuluttua tuomari sanoi; Miss. Los Angeles Judith Sibelius on jatkossa, Upea fiilis! kun tuomari sanoi mun nimen ja pääsin eteenpäin kisassa. Ja illan kruunasi vielä mahtavat ilotulitukset :) Vietin viime uudenvuoden Los Angelesissa, ja siellä ei uutena vuotena ilotulituksia ole, niin olin ihan täpinöissäni että nyt sain nähdä niitä ;)

Lauantai aamuna vielä pohdin pitkään, että jaksanko mä lähteä Parolaan ajaamaan. Tätini vielä soitti mulle aamulla: Että kai sä nyt oot tulossa tänne, tämä on niin sun juttu!  Menin salille ystäväni kanssa ja extempore kysyin häneltä: Mitäs jos lähettäisiin iltapäivällä Parolaan ajamaan ja tullaan yöllä takaisin Helsinkiin. Ystäväni innostui ideasta, Tehtiin hyvät salitreenit, kotiin suihkuun, meikit ja hiukset kuntoon ja lähtöön. Helsingistä Parolaan kuitenkin kesti vain reilu tunnin ajaa, ja mikäs sen parempaa kuin hyvä ystävä mukana ja radiosta soi jammailu musiikkia, jota fiilistelimme automatkalla. Kaksi tätiäni tuli myös mukaan kuuntelemaan kun esinnyin, ja toinen heistä lauloi myös karaokea paikanpäällä.
Launtai-ilta oli kaikinpuolin mahtava, sillä sain myös nähdä mun serkkuja jotka asuvat sielläpäin. Eli kaks kärpästä yhdellä iskulla. Kisassa jatkoon ja sain tavata sukulaisia. Ei olisi voinnut mennä paremmin.

                                     

Nyt on vihdoin tullut se hetki, kun haluun aloittaa blogin kirjoittamisen. Oon pähkäillut ja pohtinut pitkään, milloin olisi se oikea hetki aloittaa kirjoittaminen. Viime lokakuussa 2014 mua pyydettiin   kirjoittaa blogia YLE:n Au pairit Los Angelesissa sarjaan mun seikkailuistani. Blogin pitäminen silloin tuntui niin luonnolliselta, että halusin nyt aloittaa oman blogin, jossa saan kertoa elämästäni, jakaa kokemuksiani ja positiivisuuttani.  Moni on jo varmasti nähnyt mut tv-ruuduussa, tv-ruutu ei valehdellut! Oon tällä hetkellä tosi onnellinen ja kiitollinen saamastani palautteesta. Tärkein tehtäväni oli tuoda iloa ja valoa olemalla just oma itseni, ja siinä minä onnistuin. Judith's Journey on blogi positiivisuudesta, huumorista ja kaikkein tärkeimästä, että on "sujut" itsensä kanssa.    

Come on! Nauttikaa tästä matkasta! :)